Pienin askelin eteenpäin

 Koirankoulutusviikonloppu 3.-4.10.2015 oli taas äärimmäisen antoisa. Valtavasti uutta harjoiteltavaa. Hani sai koulutusliivinsä suoritettuaan käyttäytymiskokeen ja sen myötä olemme heti päässet tutustumaan Hanin tuleviin toimintaympäristöihin. Kuninkaantien ABC:llä oltiin ihan ensimmäistä kertaa kahdestaan. Vastaanotto oli hyvin ystävällinen ja tulipa meitä tervehtimään kahvilla olleet kivat poliisitkin. Hani sai heiltä positiivista palautetta rauhallisesta ja asiallisesta käytöksestä. Prisman lihatiskin ohittaminen aiheutti hiukan vilkuilua ja kanakoirana Hani loi ohikulkiessaan katseita erityisesti grillattujen broilereiden suuntaan. Hihna ei kuitenkaan kiristynyt missään vaiheessa. Muutama market, Intersport, Hemtex... tervetulleita ollaan oltu kaikkialle. Hämmentävintä Hanissa on viime kuukauden aikana tapahtunut muutos. Hän osaa käyttäytyä rauhallisesti ja kulkea hihnassa hyvinkin mallikkaasti silloin, kun hän  on "töissä". Kun vieras ihminen häntä lähestyy ja ojentaa kättään, pyytää Hani minulta katseella lupaa saada mennä tervehtimään. Silloinkin, jos luvan on saanut, hyvin rauhallisesti nuuhkaisee ja sitten antaa silittää. Kun kotona otetaan hihna pois, alkaakin sitten pentumainen touhotus, kissojen jahtailu, talon vahtiminen, harakoiden väijyminen ja kiipeily.

Koulutusviikonloppu toi taas lisää sisältöä vapaa-aikaan... Hajuerottelua edelleen, pian täytyy lähettää taas kouluttajille video Hanin toimnnasta. Tulossa on hajuerottelulaudalta siirtyminen hajuerotteluradalle, kunhan videon perusteella lupa saadaan. Taitaa olla tämän illan homma yrittää. Merkitsemistavan harjoittelussa ollaan hiukan edetty, noutamisharjoitukset pitää aloitella myös. Vielä ei harjoitella pillimehupurkilla, vaan ihan noutokapulalla.

Harjoittelu on edelleen päivittäistä ja todella tarkkana täytyy olla koiran jaksamisen suhteen. Hani kävi tänään mukanani terveyskeskuksessa useammassa tilassa ja tapahtumassa. Jälleen oli käytös rauhallista. Yksi väistöliike tuli, kun kovaääninen ihminen hyökkäsi kädet ojossa Hania kohti takaapäin koskettamaan ja silittämään. Tunnin reissun jälkeen näyttää nyt uni maistuvan pienelle koululaiselle.

Harjoittelussa on tosi tärkeää etukäteen suunnittelu ja toisaalta myös koiran "lukeminen". Hani on herkkä minun tunnetiloille, joten se pitää huomioida. Kaikenlaiset häiriötekijät, suunnitellut ja suunnittelemattomat, tuovat omaa haastetta treenaamiseen. Esim. ovikellon soiminen tai muiden koirien haukkuminen ovat kovin houkuttelevia...

Yhden hypoglykemian Hani minulta merkkasi. Nyt ei niitä muita ole lähiaikoina ollutkaan. Ryntäsi vauhdilla suoraan ulkoa tullessaan luokseni ja alkoi tökkiä kuonollaan ja samalla näytti odottavan palkkaa. Sitähän järjestyi nopeasti. Varsin vauhdikas oli Hanin toiminta. Hämmästyttävää oli se, että jokusen syömäni suklaapalan jälkeen Hani jättikin minut hetken kuluttua rauhaan. Mittasin sokerin, ja se oli 4.7. Hanin merkitsemisraja on 4.5.

Tuleva treenin määrä on iso, mutta toisaalta ajoittaisen oman hyytymisen poistaa se, kun näkee miten innoissaan tuo rakas karvakasa on. Hänellehän kaikki on leikkiä. Itseä motivoi onnistumiset. Kyllä tämä projekti vaatii uskoa, toivoa, rakkautta, kärsivällisyyttä koko perheeltä... ja paljon työtä oman toiminnan jatkuvan arvioimisen ohessa. Moni on kysynyt, miten paljon aikaa koulutus vie. Erilaisiin siihen liittyviin juttuihin menee varmaan noin 1- 1 1/2 tuntia päivittäin.

Muutamat näyttelyilmoittautumisetkin on taas laitettu, pääseepähän Hani puuhailemaan Nakin kanssa niitä hommia.