tiistai 5. huhtikuuta 2016

Talvikuukausien kuulumiset



Eteläänkiin saatiin oikea luminen talvi, josta Hani nautti täysin siemauksin. Hypokoirakoulutus on jatkunut päivittäin, joskus on oma innostus treenaamiseen ollut vähän koetuksella, mutta erityisesti spontaanit hypojen ilmaisut ovat tuoneet aina uutta intoa. Kotona homma sujuu hyvin niin hajulapputreenissä kuin oikeissakin tilanteissa. Hani myös hakee pyynnöstä ensiaputarkoitukseen sopivan pillimehun tai smoothien. Haasteena on ollut se, että Hani on muutaman kerran hakenut pillimehun ihan ilman pyyntöä, ilmeisesti palkkion toivossa. Silloin ollaan vain otettu pillimehu vastaan ja vähäeleisesti palautettu se paikalleen. Hani ole saanut  tällöin käytöksestään mitään erityishuomiota. Pillimehu haetaan vain pyynnöstä, vaikka se paikallaan aina onkin odottamassa.

Kaikenkaikkiaan Hani on hyvin tarkka palkastaan. Jos ollaan vaikkapa kaupassa ja joku tulee tarjoamaan Hanille kättä haistettavaksi, kysyy Hani ensin luvan ihmisen luokse menemiselle katsomalla minuun. Joskus luvan saakin. Silloin antaa ihmisen silittää, mutta ihan miltei heti kääntyy minun luokse pyytämään palkkaa siitä, että on antanut silittää. Tarkka tyttö.

Talven suurprojekti on ollut Hanin kohdalla hypojen ilmaisemisen yleistäminen eri paikkoihin. Kaikkein haastavinta on ilmaiseminen silloin, kun pääsee viilettämään perheen noutajien kanssa vapaana metsässä. Silloin ei mamman sokerit juurikaan vielä kiinnosta. Homma onnistuu paremmin, jos koirakaverit eivät ole mukana ja kuljetaan hihnassa. Se tosin on metsässä aika tylsää. Ympäristöistä sairaala on Hanille ollut jännittävin, sitäpaitsi siellä oli kovin liukkaat lattiat. Erityisesti kiireinen sairaalan ensiapu äänineen, hajuineen ja ihmisineen sai Hanin olemaan hyvin valppaana. Kun tilanne hetken päästä oli Hanille tuttu, kävi hän lattialle jalkojeni viereen makaamaan. Hammaslääkärin odotushuone oli Hanille helppo ympäristö ja siellä hän ilmaisi hypon ihan spontaanisti. Riihimäen vankila turvatarkastuksineen on Hanille myös tuttu paikka. Siellä henkilökunta osasi hienosti olla ottamatta koiraan mitään kontaktia.

Yleistä käyttäytymistä pyritään treenaamaan useamman kerran viikossa. Hanin kohdalla se on tällä hetkellä lähinnä erilaissa ympäristöissä olemista ja pysymistä hihna löysällä minun vasemmalla puolella. Haluan myös, että Hani valppaasti seuraa minun liikkumisia ja pysähtymisiä. Kun työliivi laitetaan päälle, muuttuu Hani aina tarkkaavaisemmaksi ja rauhallisemmaksi. Tilanteissa Hani saa edelleen naksuttimen jälkeen palkan ja hyväksi on osoittautunut se, että ennen vaikkapa korismatsiin menoa pihalla muistutan naksuttimen mukanaolosta ja palkkaan hyvästä vierellä kävelystä.

Varsinaisessa hypokoulutuksessa on joutunut käyttämään juonikkuutta, ettei Hani MISTÄÄN saa vihjettä, että harjoitus on alkamassa. Ainoa vihje minkä Hani voi saada, on hypolapun tuoksu. Kaikenkaikkiaan todelliset tilanteet ovat koiralle helpompia, koska tuoksu väistämättä on voimakkaampi kuin harjoitustilanteessa. Molemmissa tapauksissa olen erityisesti kiinnittänyt huomiota siihen, että Hani todella ilmaisee kunnolla. Jokusen kerran ilmaisua on joutunut vahvistamaankin, mutta nopeasti koira taas muistaa mitä vaaditaan. Hani ilmaisee tökkimällä minua kuonolla jalkaan. Jos en siihen reagoi, alkaa hän etuhampailla "kirputtamaan" minua ilmaisukohdasta. Jos sittenkään en huomaa, alkaa Hani yleensä vielä tökkimisen lisäksi raapimaan minua jalasta tai haukkumaan ja tökkimään.

Talven kuukausia on siis leimannut tasainen ja monipuolinen treenaaminen, itsellä on vahva luottamus Hanin osaamiseen. Onneksi Hani ei hypoa ilmaistessaan anna periksi, vaan sitkeästi tekee työtään. Yöllä Hani on osannut kerran hypon ilmaista, minulla hypoja yöllä juuri ole. Itse olin vielä puoliksi hereillä ja Hani makasi napa kohti kattoa sängyn jalkapäässä. Hän saa siis nukkua sängyssä virkansa takia. Yht'äkkiä Hani säpsähti ja nousi seisomaan sängyssä unenpöpperöisenä. Sitten tuli koiralle oivallus, ilmaisu ja sitten juoksujalkaa keittiöön palkanmaksulle. Yölisä toki huomioitiin.