Huikean kesän huipennus

Elokuun 13. päivä vuonna 2016 on siintänyt suurena tavoitteena mielessä jo vuoden verran. Vuosi sitten elokuussa 2015 pentujen hypokoirakoulutus alkoi. Aikuisten koirien koulutus on hieman lyhyempi. Pennut tarvitsevat aikuista koiraa pidemmän ajan, koska pennulla on monta muutakin kehitystehtävää samanaikaisesti, mm. maailmaan tutustuminen ja kasvaminen pennusta murrosiän kautta aikuiseksi

Loppukokeeseen valmistauduin elämällä tavallista diabeetikon elämää, johon kuuluu välillä hypoglykemiat. Hani on ilmaissut ne hyvin tarkasti jo usean kuukauden ajan. Jostain syystä Hani alkoi jokunen kuukausi sitten tökkimään kuonollaan polveeni, vaikka varmasti ei ollut matalaa verensokeria... mitä ihmettä, koira ilmaisee myös korkeat sokerit! Ja sama on jatkunut. Huomaan olevani varsin tarkassa seurannassa. Hani on aikamoinen terveysterroristi. Korkeat sokerit Hani huomioi suurinpiirtein arvolla 10.5 -11.0. mmol/l. Kotona ensiavuksi Hani toi aluksi mehua, mutta nyt tarvitsenkin ennenkaikkea verensokerimittarin, joten Hanin tehtävänä on noutaa se minulle pyydettäessä. Jos sokerit ovat alhaalla, hakee koira sitten käskystä sen pillimehun, jos olen sen oikealle paikalleen muistanut jättää. Jos en ole jättänyt, alkaa Hani kuumeisesti etsimään mehua muualta. Hanin uutterasta työstä johtuen minun verikokeet sokereiden osalta ovat lähes terveen ihmisen tasolla. Huomattava terveydellinen vaikutus pitkällä- ja lyhyellä aikavälillä. Hanin myötä uskallan pitää sokerin perustason matalammalla insuliinin avulla, koska en enää pelkää hypoglykemioita, jotka "liiasta" insuliinista tulevat. Hypoglykemiassa olo on kauhea, mutta Hani ilmoittaa uhkaavasta tilanteesta ennenkuin itse ehdin edes huomata sokerin laskevan liian alas.

Loppukokeeseen piti mm. videoida myös yöaikaan tapahtuva hypoglykemian ilmaisu. Se onneksi saatiin varsin mutkattomasti kuvattua. Pari iltaa siihen meni, kun Hanin piti nukkua sikeästi ja siitä sitten herätä ilmaisemaan. Oikeaa hypoa ei silloin ollut, mutta laitoin täkin alle vatsani päälle pienen kangaspalan, jolla olin ihoa pyyhkinyt hypon aikana. Noin 20 sekunnin kuluttua siitä, kun lappu oli laitettu, säpsähti Hani hereille ja ilmaisi tarmokkaasti.

Kuvassa Hani ja Diva





Viikkoa ennen loppukoetta meille saapui Hanin ihmetykseksi uusi perheenjäsen, tyttärelle stabynpentu sijoitukseen. Se toi Hanille varmasti vähän stressiä elämään, mutta hänen työtään se ei onneksi haitannut.

Olen ollut todella tyytyväinen Hanin toimintaan työssään. Hienona bonuksena Hani on pärjännyt kesällä mukavasti myös näyttelyissä tyttären kanssa. Saldona kaksi cacibia kotimaasta ja yksi Venäjältä Maailman Voittaja 2016-tittelin kylkiäisenä. Hienon kesän huipennuksena toivoin loppukokeen menevän läpi...

Ja menihän se, Hanilla oli 15 minuuttia aikaa ilmaista hypo itselleen vieraassa ympäristössä monenlaisten houkutushajujen ympäröimänä. Tilassa ollutta mönkijää Hani nuuski hetken aikaa ja olihan siellä erilaisia maatilan tuoksuja ja tarvikkeita sekä mm. useampi avonainen sipsipussikin. Hani käytti tehtävään aikaan 50 sekuntia. Ja läpi meni. Minäkin selvitin kirjallisen osuuden hyväksytysti.

Nyt on edessä vielä puolen vuoden seurantajakso, jolloin pidetään tarkkaa kirjanpitoa koiran toiminnasta. Hani on jo pitkään ilmaissut hypot virheettömästi, joten iloisella mielellä eteenpäin. Nyt pidetään kirjaa myös korkeiden arvojen ilmaisusta. Hani on ilmaissut hypot mitä erilaisemmissa ympäristöissä, eikä arastele liikkua missään. Hani on ollut kesän aikana mukana rauhallisesti käyttäytyen kaikkialla missä minäkin, mm. ruumishuoneella. Kun olimme stabyhounien tapaamisessa Hanin kasvattajan valtavalla aidatulla pihalla, viiletti Hani noin 40 lajitoverin kanssa ympäri pihaa ja muutaman minuutin väliajoin juoksi nuuskaisemaan, onko minulla sokerit kunnossa.

Olen onnellinen tästä väsymättömästä työläiskoirasta. No, kyllä Hanikin välillä rentoutuu. Päivittäiset pari metsälenkkiä ja uiminen ovat ehdotonta riemun aikaa. Ja puutarhatöitä Hani tekee innokkaasti, tosin näkemyksemme estetiikasta ovat hyvin erilaiset.





ihan edustuskuva,,, HeW-15, HeJW-15, MV-16
Coastal Stars Diana Aurora

Treeniä, oppimista ja osaamista

Kevään kynnyksellä Hani suoritti kolmannen osatavoitteen, se olikin tähän astisista meille helpoin. Hanin piti noutaa käskystä pöydältä pillimehu. Se sujui rutiinilla ja jäljellä on elokuinen loppukoe.

Edelliset viikot ovat olleen ennenkaikkea hypon ilmaisemisen yleistämistä eri paikoissa ja ympäristöissä. Kotona sujuu hyvinkin luotettavasti. Äärimmäisen tarkkana täytyy olla, ettei Hani omasta käytöksestäni, eleistä tai tapahtumista aavista hypohajulapputreenin olevan tulossa. Myöskin monipuolisia tilanteita pitäisi pyrkiä edelleen luomaan. Toki oikeat hypoglykemiat tulevat aina vähän yllättäen. Erityisen iloinen olin Hanin toiminnasta keväällä laivalla. Vaikka koira oli väsynyt matkustamisesta ja näyttelytohinasta, ilmaisi Hani hypoglykemian uhan varsin määrätietoisesti.  Siinä oli varsin monta stressitekijää olemassa, ja potkaisipa yksi humalainen mies Hania vahingossa päähänkin tungoksessa...

Itselle suurin haaste on ollut välttää "treenaamiseen puutumista". Hoidon opettajan kevätstressi uhkaa, mutta toisaalta tuon karvanaaman kanssa puuhailu on parasta rentoutumista ja edistää omalla tavallaan hyvinvointia. Hanin myötä verensokeriarvot ovat mallillaan, suorastaan liian hyvät.

Hypokoiraan suhtautuminen on lähes poikkeuksetta positiivista ja uteliasta. Tänään pankkiasiointivuoroa odotellessa varsin komea nuori herrasmies saapui kyselemään koirasta. Totesikin, että tuollainen suloinen koira helpottaa juttusille tuloa. Hani keräsi irtopisteet kotiin, pyysi lupaa mennä silitettäväksi ja välittömästi pyysi uhrautumisestaan palkan. Pankkivirkailija kyseli koirasta kovin ja pyysi saada ottaa puhelimellaan kuvan Hanista diabetesta sairastavaa sukulaispoikaa varten.

Kaikenkaikkiaan hypokoiran koulutusprosessi on elokuusta asti vaatinut paljon treeniä ja on ollut myös aikamoinen opintomatka koiran käyttäytymisen ymmärtämiseen. Hanissa on tietynlainen herkkäsieluisuus ja toisaalta jääräpäisyys olemassa. Ne on otettava huomioon. Metsässä koira meinasi hyökätä kyyn kimppuun. Onneksi koira oli hihnassa. Sen verran kovin nykäisin hihnasta, että taisi surukseni Haniin sattua. Sen illan Hani vältteli minua, eikä paljon anteeksipyynnöille heltynyt. Rotumääritelmässä taidetaan mainita jotain itsepäisyydestä...Hypon tuli ilmaisemaan, mutta käänsi katsetta pois. Ahkeran suostuttelun jälkeen sain Hanin innostumaan leikkiin, ja vasta reilun leikkihetken jälkeen syliini kiipesi se tavallinen rakastava Hani. Illalla onneksi käpertyi viereeni nukkumaan entiseen tapaan.

Ihan lähiviikkojen haasteena on saada videoitua yöllä tapahtunut ilmaisu. Muuten Hanin elämä on kaiken tähän asti opitun kertaamista, vahvistamista ja yleistämistä. Ilon ja leikin avulla.

Talvikuukausien kuulumiset

Eteläänkiin saatiin oikea luminen talvi, josta Hani nautti täysin siemauksin. Hypokoirakoulutus on jatkunut päivittäin, joskus on oma innostus treenaamiseen ollut vähän koetuksella, mutta erityisesti spontaanit hypojen ilmaisut ovat tuoneet aina uutta intoa. Kotona homma sujuu hyvin niin hajulapputreenissä kuin oikeissakin tilanteissa. Hani myös hakee pyynnöstä ensiaputarkoitukseen sopivan pillimehun tai smoothien. Haasteena on ollut se, että Hani on muutaman kerran hakenut pillimehun ihan ilman pyyntöä, ilmeisesti palkkion toivossa. Silloin ollaan vain otettu pillimehu vastaan ja vähäeleisesti palautettu se paikalleen. Hani ole saanut  tällöin käytöksestään mitään erityishuomiota. Pillimehu haetaan vain pyynnöstä, vaikka se paikallaan aina onkin odottamassa.

Kaikenkaikkiaan Hani on hyvin tarkka palkastaan. Jos ollaan vaikkapa kaupassa ja joku tulee tarjoamaan Hanille kättä haistettavaksi, kysyy Hani ensin luvan ihmisen luokse menemiselle katsomalla minuun. Joskus luvan saakin. Silloin antaa ihmisen silittää, mutta ihan miltei heti kääntyy minun luokse pyytämään palkkaa siitä, että on antanut silittää. Tarkka tyttö.

Talven suurprojekti on ollut Hanin kohdalla hypojen ilmaisemisen yleistäminen eri paikkoihin. Kaikkein haastavinta on ilmaiseminen silloin, kun pääsee viilettämään perheen noutajien kanssa vapaana metsässä. Silloin ei mamman sokerit juurikaan vielä kiinnosta. Homma onnistuu paremmin, jos koirakaverit eivät ole mukana ja kuljetaan hihnassa. Se tosin on metsässä aika tylsää. Ympäristöistä sairaala on Hanille ollut jännittävin, sitäpaitsi siellä oli kovin liukkaat lattiat. Erityisesti kiireinen sairaalan ensiapu äänineen, hajuineen ja ihmisineen sai Hanin olemaan hyvin valppaana. Kun tilanne hetken päästä oli Hanille tuttu, kävi hän lattialle jalkojeni viereen makaamaan. Hammaslääkärin odotushuone oli Hanille helppo ympäristö ja siellä hän ilmaisi hypon ihan spontaanisti. Riihimäen vankila turvatarkastuksineen on Hanille myös tuttu paikka. Siellä henkilökunta osasi hienosti olla ottamatta koiraan mitään kontaktia.

Yleistä käyttäytymistä pyritään treenaamaan useamman kerran viikossa. Hanin kohdalla se on tällä hetkellä lähinnä erilaissa ympäristöissä olemista ja pysymistä hihna löysällä minun vasemmalla puolella. Haluan myös, että Hani valppaasti seuraa minun liikkumisia ja pysähtymisiä. Kun työliivi laitetaan päälle, muuttuu Hani aina tarkkaavaisemmaksi ja rauhallisemmaksi. Tilanteissa Hani saa edelleen naksuttimen jälkeen palkan ja hyväksi on osoittautunut se, että ennen vaikkapa korismatsiin menoa pihalla muistutan naksuttimen mukanaolosta ja palkkaan hyvästä vierellä kävelystä.

Varsinaisessa hypokoulutuksessa on joutunut käyttämään juonikkuutta, ettei Hani MISTÄÄN saa vihjettä, että harjoitus on alkamassa. Ainoa vihje minkä Hani voi saada, on hypolapun tuoksu. Kaikenkaikkiaan todelliset tilanteet ovat koiralle helpompia, koska tuoksu väistämättä on voimakkaampi kuin harjoitustilanteessa. Molemmissa tapauksissa olen erityisesti kiinnittänyt huomiota siihen, että Hani todella ilmaisee kunnolla. Jokusen kerran ilmaisua on joutunut vahvistamaankin, mutta nopeasti koira taas muistaa mitä vaaditaan. Hani ilmaisee tökkimällä minua kuonolla jalkaan. Jos en siihen reagoi, alkaa hän etuhampailla "kirputtamaan" minua ilmaisukohdasta. Jos sittenkään en huomaa, alkaa Hani yleensä vielä tökkimisen lisäksi raapimaan minua jalasta tai haukkumaan ja tökkimään.

Talven kuukausia on siis leimannut tasainen ja monipuolinen treenaaminen, itsellä on vahva luottamus Hanin osaamiseen. Onneksi Hani ei hypoa ilmaistessaan anna periksi, vaan sitkeästi tekee työtään. Yöllä Hani on osannut kerran hypon ilmaista, minulla hypoja yöllä juuri ole. Itse olin vielä puoliksi hereillä ja Hani makasi napa kohti kattoa sängyn jalkapäässä. Hän saa siis nukkua sängyssä virkansa takia. Yht'äkkiä Hani säpsähti ja nousi seisomaan sängyssä unenpöpperöisenä. Sitten tuli koiralle oivallus, ilmaisu ja sitten juoksujalkaa keittiöön palkanmaksulle. Yölisä toki huomioitiin.

Hanin kuulumisia, vuosi koiranelämää ja puoli vuotta hypokoirakokelaan elämää takana

Ekan syksyn yksi noloimmista hetkistä, sorsien jahtaaminen uimalla päätyi suuren metsästäjän pelastusoperaatioon.  Jotenkin Nata oli aika käärmeissään, puhui jostain stabynnahkaisista lapasista...

Hani on ehtinyt täyttää 1.12.2014 yhden vuoden. Reilu vuosi sitten hän saapui perheeseemme Coastal Stars kennelistä. Elokuussa 2015 alkoi hypokoirakoulutus, joka on ollut hieno kokemus. Päivittäin hämmästyn siitä, miten taitava tuo stabyhoun on. Tällä hetkellä Hani ilmaisee vallan taitavasti minun alle 4.5 mmol/l sokeriarvot. Ilmaisutavaksi on muodostunut kuonolla tökkiminen polveen, ja jo se ei tehoa, ottaa Hani hampaat avuksi ja sen jälkeen raapii. Oikeat tilanteet Hani osaa hoitaa varsin luotettavasti. Harjoitustilanne tehdään piilottamalla hypotuoksulappunen omiin vaatteisiin. Hyvin tarkkana pitää olla, että Hani ei tiedä harjoitustilanteen olevan tulossa. Jouduin mm. vaihtamaan  hajunäytelaput toiseen säilytyspaikkaan, koska Hani heti aktivoitui, kun määrätty ovi avattiin. Olen Hanin huomannut seuraavan minua tarkasti, tasaisin väliajoin hän käväisee hiukan nuuhkaisemassa, tarkoittaahan se oikea tuoksu aina ruhtinaallista palkintoa. Oikean tuoksun tultua nenään Hani valpastuu äärimmilleen ja nenä tekee työtä. Sen jälkeen alkaa ilmaiseminen. Nyt harjoitellaan ilmaisua erilaisissa ympäristöissä. Työpaikalla ja mm. diabetesliiton tapahtumassa ilmaisu on onnistunut, mutta ulkona metsälenkillä vapaana juostessa ei meinaa elämätehtävä muistua mieleen keskellä metsän houkuttelevia tuoksuja ja koirakavereiden kanssa juoksennellessa. Kotioloissa Hani osaa ilmaisun jälkeen käskystä käydä noutamassa sovitusta paikasta pillimehun tai smoothiepaketin.
Käyttäytymistestin Hani suoritti heti kurssin alussa, mutta harjoittelua täytyy jatkaa koko ajan. Etenkin työliivi päällä on osattava käyttäytyä asiallisesti ja rauhallisesti. Helposti ihmiset tulevat silittelemään liivikoiraa, mutta olemme Hanin kanssa harjoitelleet niin, että katseella Hani kysyy luvan, saako ihmisen luokse mennä.
Moni asia on mennyt koulutuksessa hyvin, mutta välillä on pulmatilanteita. Niistä päästään eteenpäin helpottamalla tilannetta koiralle ja  sitten taas vaikeutetaan uudestaan. Hani keskittyy ankarasti tekemiseensä ja kun antaa hänelle aikaa, ratkoo hän pulmatilanteita itsekin.

HeJW-15, HeW-15 Coastal Stars Diana Aurora

Kaikenkaikkiaan Hani on työtehtävänsä lisäksi mitä hellyyttävin perhekoira, retkikaveri, lenkkikaveri, pelleilijä ja myöskin topakka hälyttäjä perheen koirien ylläpitämässä vartiointijärjestelmässä.

Retkellä Mofan ja noutajien kanssa 1-vuotissyntymäpäivän kunniaksi.

Simbakissa, ihan paras painikaveri, jahtausleikkikaveri ja nukkumiskaveri.

Treeniviikonloppu ja hajuerottelutesti

Marraskuinen ensilumenviikonloppu oli taas käsillä ja lauantaina oli Hanilla koirakoulua ja sunnuntaina minä jäin koirattomana koirakouluun Hanin suunnatessa Jyväskylään näyttelyhommiin.
Syksyn aikana Hani on ollut paljon mukanani ja Hani suhtautuu nyt uusiin paikkoihin melko tyynesti. Enää ei pää pyöri joka suuntaan, vaan koira kävelee nätisti vieressä hihna löysällä. Kun liivin laittaa hänelle päälle, muuttuu puuhakas töhöttäjä rauhalliseksi työkoiraksi. Työkoiran liivi tuntuu välillä suorastaan imevän silittelijötä ja taputtelijoita. Joskus tuntuu tylyltä kieltää. Olemme Hanin kanssa treenanneetkin niin, että jos työtilanteessa (liivi päällä) joku tulee käsi ojossa, Hanin katsoo minuun ja kysyy lupaa mennä tervehtimään. Joskus lupa tulee, joskus ei. Luvan saatuaan Hani käy tervehtimässä ja heti perään pyytää minulta katseella palkkaa. Ilmaiseksi ei tehdä mitään, ei edes oteta silityksiä vastaan.

                                                  Hani viltillään opehuoneen lattialla.


Lauantaina koulutuspäivässä oli perheestä isäntä Antti ja tytär Nata mukana seuraamassa. Aluksi odottelimme vuoroamme jännittävään hajuerottelutestiin. Itseä testitilanne jännitti, vaikka kotona kaikki oli sujunut hyvin. Mukanamme meillä oli hajuerottelulauta ("Hanin tietokone") ja tarvittavat hajunäytteet. Itse en tiennyt, missä kohdassa mikäkin haju oli, etten katseella tai millään muullakaan koiraa pääse ohjaamaan. Testin Hani aloitti innolla välittämättä siitä, että verhon takana koirajoukko haukahteli ja ihmiset pulisivat. Hani nuuski laudan reiät läpi ja teki päätöksensä. Oikein! Yhden kerran testin aikana Hani pikaisesti vertasi normaalituoksua ja hypohajua uudestaan ja merkkasi sen jälkeen itsevarmasti aivan oikein. Kaikki 9 suoritusta olivat oikein. Hani nuuskii tehokkaasti ja kun oikea tulee kohdalle, koko sen karvainen vartalo ikäänkuin jännittyy ja painuu laudan reikää kohti pelkän kuonon lisäksi. Samalla jalat tekevät nopean steppauksen ja häntä heilahtaa.

Ilmaisutapaa tarkasteltiin myös. Hani on ilmaissut hypoja, joten ei suostunut ilmaisutapaa suosiolla näyttämään, kun ei ollut hypo kyseessä. Kaikenkaikkiaan ilmaisua meidän pitää vahvistaa vielä, koska Hani tekee sen mielestäni jonkinverran hätäisesti.

Iltapäivällä harjoiteltiin vielä pillimehun noutamista pöydältä. Kotona Hani on tuonut mehun pudottamatta, mutta nyt ilmeisesti häiriöitä liikaa. Monta koiraa ihmisineen treenaamassa samassa luokkahuoneessa, toisen koiran kanssa yhteinen noutopillimehu ja herkkuja täynnä oleva avonainen reppu lattialla vieressä aiheuttivat ehkä sen, että kolmasosassa noudoista pillimehu putosi lattialle, Hani sen tosin heti nosti suuhunsa. Minä olin kuitenkin päättänyt sen olevan suorituksen hylkäävä kriteeri. Osassa noudoissa lattialla ollut toisen koiran herkkureppu aiheutti mutkia noutamiseen. Ihan pakko oli käydä pari kertaa repun sisältöä tutkimassa... Minä tiukkapipo vaadin suoraviivaista suoritusta niin, että käskystä liikkeelle, suoraan purkille, purkki suuhun ja suoraan palautus minulle käteen kulkematta minkään houkutuksen kautta Tässä vaiheessa pitikin pudotuksien ja reppuhaistelun takia helpottaa suoritusta ja ottaa hieman lyhyempi noutomatka. Sitten lähti sujumaan ja välimatkaa ehdittiin jo pidentääkin lähelle alkuperäistä, kunnes kouluttaja ilmoitti treenisession päättyneen.

Illalla hotellilla oli meillä varsin uupunut, ahkerasti työskennellyt koiranpoikanen, jolla on vielä
vähän valeraskaudenkin oireita lisämausteena.

Sunnuntaina Hani kävi näyttelyssä pokkaamassa aikaisemmin syksyllä tienatun sertin jälkeen ihan ok suorituksena ERIn. Minä sain sunnuntaina kuulla taas oikein hyvän teoriaopetuksen ja pääsin katseluoppilaana seuraamaan muiden koirien treenejä. Se olikin varsin hyvä päivä itselle.

Nyt on vuorossa taas uusia koulutettavia juttuja roppakaupalla, Hani "joutuu" luopumaan hajuerottelulaudasta ja hajuerotteluradasta ja nyt aletaan treenaamaan ihan uusilla kujeilla. Tänään taidetaan illalla jo vähän aloitella. Leikkiähän se Hanille on. Ai niin,  töhöttäjän yksivuotissynttäritkin ovat 1.12.

Arjen kuulumisia

Treenailu jatkuu päivittäin. Hajuerottelussa ollaan saatu kouluttajilta lupa siirtyä vaikeampaan vaiheesen. Tutuksi tullu hajuerottelulauta on muuttunut hajuerotteluradaksi, jossa on yhden ylösalaisin käännetyn reikäpohjaisen saviruukun alle piilotettu hypon tuoksu (verensokeri 4.5 mmol/l) ja kahden muun samanlaisen ruukun alla on sitä lähellä oleva tuoksu. Kolme ruukkua ovat ilman mitään tuoksua. Hanin tehtävänä on löytää aina se hypon tuoksu ja varsin hyvin se sujuukin. Hani työskentelee tarkasti ja ajoittain vertailee tuoksuja huolellisesti, ennenkuin merkkaa oikean. Kyse on pienistä eroista, toisessa näytteessä verensokeri on vain 2.0-3.0 mmol/l suurempi kuin hyponäyte.

Toisena treeniteemana on oikea merkkaustapa minuun. Hanin kohdalla se on valikoitunut niin, että Hani tökkii minua kuonolla reiteen aivan tietynlaisella tavalla, jota hän ei muuten tee. Jos en tökkimiseen reagoi, ottaa hän avuksi raapimisen merkkaamistavan vahvistukseksi.

Kolmantena teemana on noutaminen. Hypokoiran tulee kotioloissa hypon havaittuaan merkata se potilaalle ja noutaa sen jälkeen pillimehu ennalta sovitusta paikasta. Hani hakee pillimehun lipaston päältä ja tuo sen käteen minulle. Jos pillimehu ei ole siellä missä sen pitää olla, etsii Hani sitä ympäriinsä kunnes löytää. Pillimehupurkin noutamisen Hani oppi todella nopeasti. Mehupurkista pitää muuten olla pehmeä ote, ettei purkki hajoa. 

Toimintojen ketjuttaminen on seuraavan lähiopetusviikonlopun asioita. Se vähän jännittää jo etukäteen. Koulutusta vaatii myös muu käyttäytyminen. Hanin pitää osata toimia eri ympäristöissä ja olemme treenanneet mm. ruokakaupassa, marketissa ja kahviloissa. Hihnan pitää olla löysällä ja koiran pitää kävellä vieressä tempomatta. Koripallopelissä Hani innostui alkuihmettelyn jälkeen seuraamaan katseella palloa varsin tiukasti. Jäähallin taukomusiikki hieman säpsäytti, mutta surkeaa musiikkia se olikin. 

Päivittäin treenataan ja treenihetket ovat Hanille suurta leikkiä. Kun näytteitä laittelen hajuerottelupurkkeihin, on Hanin hyvä olla eri huoneessa, koska hän tuppaa innostumaan valtavasti ja  pyrkii voimakeinoin tulemaan merkkaamaan oikeaa purkkia. Itsellä on vähitellen alkanu tulla luottamus siihen, että tuo koiranpentunen todella tietää, mikä hänen tehtävä tässä maailmassa on. No onhan hän tietenkin perheen rakas lemmikki, koirakolmikon höppänin jäsen, Simbakissan paras kaveri, Lilikissan jahtailija ja aina valpas vahtikoira.

Pienin askelin eteenpäin

 Koirankoulutusviikonloppu 3.-4.10.2015 oli taas äärimmäisen antoisa. Valtavasti uutta harjoiteltavaa. Hani sai koulutusliivinsä suoritettuaan käyttäytymiskokeen ja sen myötä olemme heti päässet tutustumaan Hanin tuleviin toimintaympäristöihin. Kuninkaantien ABC:llä oltiin ihan ensimmäistä kertaa kahdestaan. Vastaanotto oli hyvin ystävällinen ja tulipa meitä tervehtimään kahvilla olleet kivat poliisitkin. Hani sai heiltä positiivista palautetta rauhallisesta ja asiallisesta käytöksestä. Prisman lihatiskin ohittaminen aiheutti hiukan vilkuilua ja kanakoirana Hani loi ohikulkiessaan katseita erityisesti grillattujen broilereiden suuntaan. Hihna ei kuitenkaan kiristynyt missään vaiheessa. Muutama market, Intersport, Hemtex... tervetulleita ollaan oltu kaikkialle. Hämmentävintä Hanissa on viime kuukauden aikana tapahtunut muutos. Hän osaa käyttäytyä rauhallisesti ja kulkea hihnassa hyvinkin mallikkaasti silloin, kun hän  on "töissä". Kun vieras ihminen häntä lähestyy ja ojentaa kättään, pyytää Hani minulta katseella lupaa saada mennä tervehtimään. Silloinkin, jos luvan on saanut, hyvin rauhallisesti nuuhkaisee ja sitten antaa silittää. Kun kotona otetaan hihna pois, alkaakin sitten pentumainen touhotus, kissojen jahtailu, talon vahtiminen, harakoiden väijyminen ja kiipeily.

Koulutusviikonloppu toi taas lisää sisältöä vapaa-aikaan... Hajuerottelua edelleen, pian täytyy lähettää taas kouluttajille video Hanin toimnnasta. Tulossa on hajuerottelulaudalta siirtyminen hajuerotteluradalle, kunhan videon perusteella lupa saadaan. Taitaa olla tämän illan homma yrittää. Merkitsemistavan harjoittelussa ollaan hiukan edetty, noutamisharjoitukset pitää aloitella myös. Vielä ei harjoitella pillimehupurkilla, vaan ihan noutokapulalla.

Harjoittelu on edelleen päivittäistä ja todella tarkkana täytyy olla koiran jaksamisen suhteen. Hani kävi tänään mukanani terveyskeskuksessa useammassa tilassa ja tapahtumassa. Jälleen oli käytös rauhallista. Yksi väistöliike tuli, kun kovaääninen ihminen hyökkäsi kädet ojossa Hania kohti takaapäin koskettamaan ja silittämään. Tunnin reissun jälkeen näyttää nyt uni maistuvan pienelle koululaiselle.

Harjoittelussa on tosi tärkeää etukäteen suunnittelu ja toisaalta myös koiran "lukeminen". Hani on herkkä minun tunnetiloille, joten se pitää huomioida. Kaikenlaiset häiriötekijät, suunnitellut ja suunnittelemattomat, tuovat omaa haastetta treenaamiseen. Esim. ovikellon soiminen tai muiden koirien haukkuminen ovat kovin houkuttelevia...

Yhden hypoglykemian Hani minulta merkkasi. Nyt ei niitä muita ole lähiaikoina ollutkaan. Ryntäsi vauhdilla suoraan ulkoa tullessaan luokseni ja alkoi tökkiä kuonollaan ja samalla näytti odottavan palkkaa. Sitähän järjestyi nopeasti. Varsin vauhdikas oli Hanin toiminta. Hämmästyttävää oli se, että jokusen syömäni suklaapalan jälkeen Hani jättikin minut hetken kuluttua rauhaan. Mittasin sokerin, ja se oli 4.7. Hanin merkitsemisraja on 4.5.

Tuleva treenin määrä on iso, mutta toisaalta ajoittaisen oman hyytymisen poistaa se, kun näkee miten innoissaan tuo rakas karvakasa on. Hänellehän kaikki on leikkiä. Itseä motivoi onnistumiset. Kyllä tämä projekti vaatii uskoa, toivoa, rakkautta, kärsivällisyyttä koko perheeltä... ja paljon työtä oman toiminnan jatkuvan arvioimisen ohessa. Moni on kysynyt, miten paljon aikaa koulutus vie. Erilaisiin siihen liittyviin juttuihin menee varmaan noin 1- 1 1/2 tuntia päivittäin.

Muutamat näyttelyilmoittautumisetkin on taas laitettu, pääseepähän Hani puuhailemaan Nakin kanssa niitä hommia.