Ensimmäinen etappi on saavutettu. Käyttäytymistesti suoritettiin hyväksytysti 17.9.2015. Jännitti aikalailla. Tuntia ennen testiä käytiin vähän verryttelemässä, ja tilanne ei näyttänyt kovin hyvältä.
Hani Halinen ei osannut käskystä edes istua. Seisoskeli vaan ja ihaili puiden latvoja. Olin valmis perumaan koko testin ja ilmoittautumaan jollekin pentukurssille. No, stabyhoun osaa olla varsin jääräpäinen, onneksi testitilanteessa Hani teki parhaansa. Vieraan ihmisen kohtaaminen ja hyväksyminen sujuivat mukavasti ja kaikki neljä jalkaa pysyivät maassa. Vieras ihminen sai silitellä, tutkia ja harjata turkkia ihan vapaasti Hanin istuskellessa rauhallisesti. Vetämättä kävely ei sujunut ihan niin hyvin kuin yleensä. Linnut mellastivat puussa ja niitä piti vilkuilla ja samalla myös hiukan tähystellä sitä, missä isäntä luurasi. Kuitenkin hyväksytty suoritus ja myöhemmissä kokeen osissa seuraaminen sujui jo sitten hyvinkin mallikkaasti. Ihmisjoukon läpi kulkeminen ei tuottanut ongelmia. Istuminen, maahanmeno ja paikalla pysyminen onnistuivat hyvin. Paikallaoloa ei haitannut mopojen pärinä eikä juoksevat lapset. Siinä vaan Hani istua nökötti kiltisti paikallaan. Luoksetulo ei tuottanut sekään ongelmaa. Koirien kohtaamista ollaan harjoiteltu kovasti ja harjoittelu onkin tulosta tuottanut. Testissä kohdattiin kaksi rauhallista ja hyväkäytöksistä koiraa, joihin Hani suhtautui vain hyvin vähäistä kiinnostusta osoittaen. Seuraavaksi testattiin reaktiota häiriöihiin. Koliseva purkki aiheutti lähinnä ihmettelyä ja heti testin jälkeen tuomari antoi Hanin katsoa, mikä moinen purkki oli. Toisena ärsykkeenä oli äkkiä auki levähtävä sateenvarjo, sitäkin Hani vain katsoi. Bonusärsykkeinä oli ohi ajavia mopoja ja polkupyöriä sekä monenlaisia ihmisiä. Testin viimeinen osa oli Hanille vaikein ja sen suoritus oli rimaa hipoen hyväksytty. Koira jätettiin tuomarin luokse 6m:n liinassa ja minun piti poistua paikalta 3 min ajaksi. Hanin piti selvitä tilanteesta ilman liiallista vinkumista ja perään lähtemistä ja koira ei saa myöskään stressaantua kohtuuttomasti tilanteesta. Sääntöjen mukaan tuomari ei saa rauhoitella koiraa, vaan pelkästään "olla". Tehtävä on varsin vaativa, etenkin kun on jo suoritettu 9 enenevässä määrin koiraa paineistavaa tehtävää. Hyväksytty kuitenki saatiin. Tuomari antoi meille kokeen jälkeen vielä hyviä ja tärkeitä neuvoja koiran kouluttamiseen. Kaikkia osa-alueita tulemme harjoittelemaan jatkossakin ja erityisesti sitä omistajan odottamista. Testin hyväksytyn suorittamisen jälkeen Hanin saa 3.10. lähiopetuspäivänä sinisen liivin, jossa lukee "Hypokoira koulutuksessa". Liivi päällä pääsemme sitten harjoittelemaan liikkumista niissäkin paikoissa, joihin koirilla ei yleensä ole asiaa.
Hajupuolella harjoittelu hajuerottelulaudalla jatkuu päivittäin. Joskus olemme kyllä pitäneet kokonaan vapaapäivän, jotta Hani ei pääse kyllästymään. Tänään lenkiltä tullessani minulla oli huono olo, mittasin verensokerin ja totesin sen olevan 4.3. Samantien naksutin ja herkkuja käteen ja hain Hanin pihalta luokseni. Hani haisteli minua kovasti ja alkoi kuonollaan tökkimään suupieliäni ja suutani. Kovasti häntä siitä palkkasin. Nyt innolla odotellaan seuraavaa lähiopetusviikonloppua 3.-4.10, jotta saadaan taas lisää oppia ja treenattavaa.
Jotta Hanin elämä olisi muutakin kuin minun kanssa puuhailua, kuuluu hänen elämään metsälenkit kahdesti päivässä isännän ja perheen labradorien Namin ja Murun kanssa. Perheemme tytär harrastaa näyttelyhommia Hanin kanssa ja sieltä on tullut mukavasti menestystäkin.
