Syksyn aikana Hani on ollut paljon mukanani ja Hani suhtautuu nyt uusiin paikkoihin melko tyynesti. Enää ei pää pyöri joka suuntaan, vaan koira kävelee nätisti vieressä hihna löysällä. Kun liivin laittaa hänelle päälle, muuttuu puuhakas töhöttäjä rauhalliseksi työkoiraksi. Työkoiran liivi tuntuu välillä suorastaan imevän silittelijötä ja taputtelijoita. Joskus tuntuu tylyltä kieltää. Olemme Hanin kanssa treenanneetkin niin, että jos työtilanteessa (liivi päällä) joku tulee käsi ojossa, Hanin katsoo minuun ja kysyy lupaa mennä tervehtimään. Joskus lupa tulee, joskus ei. Luvan saatuaan Hani käy tervehtimässä ja heti perään pyytää minulta katseella palkkaa. Ilmaiseksi ei tehdä mitään, ei edes oteta silityksiä vastaan.
Lauantaina koulutuspäivässä oli perheestä isäntä Antti ja tytär Nata mukana seuraamassa. Aluksi odottelimme vuoroamme jännittävään hajuerottelutestiin. Itseä testitilanne jännitti, vaikka kotona kaikki oli sujunut hyvin. Mukanamme meillä oli hajuerottelulauta ("Hanin tietokone") ja tarvittavat hajunäytteet. Itse en tiennyt, missä kohdassa mikäkin haju oli, etten katseella tai millään muullakaan koiraa pääse ohjaamaan. Testin Hani aloitti innolla välittämättä siitä, että verhon takana koirajoukko haukahteli ja ihmiset pulisivat. Hani nuuski laudan reiät läpi ja teki päätöksensä. Oikein! Yhden kerran testin aikana Hani pikaisesti vertasi normaalituoksua ja hypohajua uudestaan ja merkkasi sen jälkeen itsevarmasti aivan oikein. Kaikki 9 suoritusta olivat oikein. Hani nuuskii tehokkaasti ja kun oikea tulee kohdalle, koko sen karvainen vartalo ikäänkuin jännittyy ja painuu laudan reikää kohti pelkän kuonon lisäksi. Samalla jalat tekevät nopean steppauksen ja häntä heilahtaa.
Ilmaisutapaa tarkasteltiin myös. Hani on ilmaissut hypoja, joten ei suostunut ilmaisutapaa suosiolla näyttämään, kun ei ollut hypo kyseessä. Kaikenkaikkiaan ilmaisua meidän pitää vahvistaa vielä, koska Hani tekee sen mielestäni jonkinverran hätäisesti.
Iltapäivällä harjoiteltiin vielä pillimehun noutamista pöydältä. Kotona Hani on tuonut mehun pudottamatta, mutta nyt ilmeisesti häiriöitä liikaa. Monta koiraa ihmisineen treenaamassa samassa luokkahuoneessa, toisen koiran kanssa yhteinen noutopillimehu ja herkkuja täynnä oleva avonainen reppu lattialla vieressä aiheuttivat ehkä sen, että kolmasosassa noudoista pillimehu putosi lattialle, Hani sen tosin heti nosti suuhunsa. Minä olin kuitenkin päättänyt sen olevan suorituksen hylkäävä kriteeri. Osassa noudoissa lattialla ollut toisen koiran herkkureppu aiheutti mutkia noutamiseen. Ihan pakko oli käydä pari kertaa repun sisältöä tutkimassa... Minä tiukkapipo vaadin suoraviivaista suoritusta niin, että käskystä liikkeelle, suoraan purkille, purkki suuhun ja suoraan palautus minulle käteen kulkematta minkään houkutuksen kautta Tässä vaiheessa pitikin pudotuksien ja reppuhaistelun takia helpottaa suoritusta ja ottaa hieman lyhyempi noutomatka. Sitten lähti sujumaan ja välimatkaa ehdittiin jo pidentääkin lähelle alkuperäistä, kunnes kouluttaja ilmoitti treenisession päättyneen.
vähän valeraskaudenkin oireita lisämausteena.
Sunnuntaina Hani kävi näyttelyssä pokkaamassa aikaisemmin syksyllä tienatun sertin jälkeen ihan ok suorituksena ERIn. Minä sain sunnuntaina kuulla taas oikein hyvän teoriaopetuksen ja pääsin katseluoppilaana seuraamaan muiden koirien treenejä. Se olikin varsin hyvä päivä itselle.
Nyt on vuorossa taas uusia koulutettavia juttuja roppakaupalla, Hani "joutuu" luopumaan hajuerottelulaudasta ja hajuerotteluradasta ja nyt aletaan treenaamaan ihan uusilla kujeilla. Tänään taidetaan illalla jo vähän aloitella. Leikkiähän se Hanille on. Ai niin, töhöttäjän yksivuotissynttäritkin ovat 1.12.
