Gunnar, guivattu silagga... asuu meillä purkissa kirjahyllyssä. Hajuerottelun treenitoveri.
Ensimmäinen viikonloppu on takana. Huikeaa. Todellinen rautaisannos molemmilla kotimaisilla kielillä vuorotellen ja yhtäaikaa. Koulutus on siis kaksikielinen ja oppilaita oli Ahvenanmaata ja Vaasaa myöten. Jo ensimmäisestä viikonlopusta voisi kirjoittaa kirjan. Aivan ensimmäisena kirkastui se työmäärä, jota hypokoiran kouluttaminen vaatii Perustottelevaisuus ja käyttäytyminen testataan Kiva Koirakansalainen - testillä keväällä, koska hypokoiran kuuluu olla hyväkäytöksinen käyttökoira. Koiran täytyy läpäistä myös vaativa loppukoe vuoden kuluttua. Pääpaino on tietenkin hypokoulutuksessa, joka tapahtuu naksutinkoulutuksella koiran oman ongelmanratkaisukyvyn ollessa koko ajan yhtenä keskeisenä tekijänä. Hyvä hypokoira tarvittaessa hyppää vaikkapa häneltä häneltä kiellettyyn paikkaan, esim trampoliinille, jos siellä pomppii hyposta kärsivä koiran ohjaaja. Mikäli potilas itse ei hypon merkkaamista huomaa tai ei reagoi siihen, koira pyrkii ratkaisemaan ongelmatilanteen parhaaksi katsomallaan tavalla. Se voi olla vaikkapa jonkun lähellä olevan ihmisen huomion herättäminen, omatoiminen juokseminen hakemaan sisältä opetetusta paikasta esim. pillimehun. Mikäli pillimehu ei olekaan sovitussa paikassa, vaan onkin esim nostettu vahingossa pöydälle (jonne koiralla ei ole lupa mennä), koira ratkaisee ongelman ottamalla kuitenkin pillimehun pöydältä ja viemällä sen potilaalle. Hypokoiran täytyy olla hyväkäytöksinen, mutta tarvittaessa valmis rikkomaan rajoja, mikäli potilaan tila niin vaatii.
Minun piti itse määritellä verensokeriarvon raja, jossa haluan Hanin toimivan. Minulle sopiva raja on 4.5 Merkkaamistapaa mietimme kouluttajien kanssa. Hani nuolee paljon ja kyhnää lähellä, joten melko usein käytetty käden tökkiminen ei välttämättä ole hyvä. Valitsimme sen, että Hanin opetetaan ottamaan minua ranteesta kiinni verensokerirajan alittuessa.
Treeniä pitää tehdä joka päivä liittyen peruskäyttäytymiseen sekä tietenkin hajuerotteluun. Treeneistä pidetään päiväkirjaa, johon merkitään yksityiskohtainen suunnitelma, toteutus ja arviointi. Muiden kirjallisten tehtävien lisäksi myös luettaviin kirjoihin liittyvät tehtävät tulee hoitaa ajallaan.
Kun ensin oltiin perehdytty naksuttimen käyttöön ja oikeaan käden toimintaan palkitessa, päästiin harjoittelemaan kosketuskepillä. Hani piti opettaa koskettamaan kuonolla 3 sekuntia kepin päässä olevaa punaista styroxpalloa. Pelkästään naksutinta käyttäen. Hani on ehdollistettu aikaisemmin naksuttimelle. Harjoitus aloitettiin näyttämällä koiralle keppia ja kun hän sen päässä olevaa palloa hiukankin vilkaisi, naks ja palkka. Muutaman kerran jälkeen Hani spontaanisti kurottautui palloa kohti, naks-palkka. Sen jälkeen Hani joutui testaamaan, mistä teoista naks-palkka tulee. Hani kävi nopeasti istumassa ja makaamassa, josko niistä olisi tuloksena naks-palkka. Mutta ei tullut palkkaa, koska tavoitteeksi oli asetettu kepin päässä olevaan palloon koskeminen 3 sekunnin ajan. Hani hetken mietti, yritti saada palkkion hyvällä katsekontaktilla, mutta sitäkään ei nyt haettu. Sitten hän kokeili vielä istumista ja siihen heti perään tökkäsi palloa kuonolla, naks-palkka. Hani laittoi heti perään kuonon uudelleen palloon, mutta naks-palkka ei tullut aivan heti ja Hani piti siinä kuonoa niin kauan kun naks-palkka tuli. Koko harjoitukseen meni aikaa muutama minuutti ja tavoite oli saavutettu.
Kosketuskeppiharjoitus oli aika helppo.
Kosketuskeppiharjoitus oli aika helppo.
Käytännön harjoituksiin kuului myös kontaktiharjoitukset naksuttimella ja kaikkein kiinnostavimapana juttuna tehtiin tuttavuuttta Gunnariin, kuivattuu silakkaan. Gunnar lasipurkkiin ja tavoitteena, että koira pitää kuonoa avonaisen lasipurkin suulla 3 sekuntia. Ja vaikka silakka oli kaikkien koirien mielestä herkullinen, naks-palkkaa ei saanut, jos sattui sitä ihan vaikka vähän lipaisemaan. Hanin kanssa saatiin kokeilla myös "hajuerottelulautaa" jossa on teline, jossa yhteen neljästä aukosta laitetiin Gunnar samaisessa avoimessa lasipurkissa. Hani ensin kaatoi koko telineen ja sitten kiersi telineen taakse Gunnaria tavoittelemaan. Hania ei saanut torua, vaan hänet ohjattiin lempeästi oikealle paikalle. Hani epäröi hetken ja ehdotti näyttelyseisontaa palkan perusteeksi. Hyvä seisonta oli, mutta nyt sitä ei noteerattu. Katsekontaktia kokeili myöskin, mutta hetken tuumaamisen jälkeen kuono lähestyi purkkia, naks-palkka. Heti perään kuono meni purkille ja pysyi siinä vaaditut 3 sek. ja siitä saikin paljon palkkaa ja harjoitus lopetetiin vielä leikkihetkeen.
Hankalinta Hanille oli luokkatilaan tulo. Reilusti toistakymmentä koiraa, paljon ihmisiä ja meidän paikka tietty kauimpana ovesta. Eka sisääntulo suoritettiin sylikoirana. Ovelle teki jumin, eikä suostuttelu auttanut, joten kiskomaan ja vetämään ei alettu, vaan koira syliin ja omalle paikalle. Pienen naksutinkoulutussession avulla tilanne laukesi ja omalle paikalle käveltiin pian Euroopan omistajan elkein häntä kaarella
Hankalinta Hanille oli luokkatilaan tulo. Reilusti toistakymmentä koiraa, paljon ihmisiä ja meidän paikka tietty kauimpana ovesta. Eka sisääntulo suoritettiin sylikoirana. Ovelle teki jumin, eikä suostuttelu auttanut, joten kiskomaan ja vetämään ei alettu, vaan koira syliin ja omalle paikalle. Pienen naksutinkoulutussession avulla tilanne laukesi ja omalle paikalle käveltiin pian Euroopan omistajan elkein häntä kaarella
Lautatreeniä Gunnarin kanssa. Hypohajuja vasta keräillään ja tositoimeen siirtyminen tehdään sitten, kun ollan valmiita.
No tossa se on!
